22. joulukuuta 2014

illan viimeinen









Meillekin tuli lumi tänne keskelle ei mitään!! Ja aurinko. Ja lasku. Joten...joo.

19. joulukuuta 2014

tosi tarttumaton täytepostaus






Oltiin rakin kans seikkailemas, näist kuvist saa tosi kivan täytepostauksen :D Ja loppukevennykseks toki Ketsu: on vaikee juoda ku leuka vuotaa!!



13. joulukuuta 2014

tiesi jokaisen vaiheen



Pari vähän erilailla käsiteltyä kuvaa, ei sävyjä. Pehmeää, piikikästä ja karheaa. Tavallaan tykkään, tavallaan en.
Aina ei voi onnistua, mutta otetaan pikaisena hengissäolo-päivityksenä. Kuvausmotivaatiota olis, aikaa olis...ulkona on pimeää ja märkää. Eh. Poistun takavasemmalle.

2. joulukuuta 2014

mun mielipide: kritiikki

Joulukuu on koittanut, mutta ei, joulukalenteria ei ole eikä tule, vaikka mulla pari ideaa olikin. Voitte vilkaista edellisen vuoden joulukalenterin ja todeta että ei. Ensinnäkään en kuitenkaan sais kaikkia luukkuja tehtyä ja toisekseen ne on kuitenkin täyttä kuraa ja kolmannekseen joka toisessa blogissa on joulukalenteri ja yheksän kymmenestä on varsin tylsiä ja kuluneita.
Lisäksi varastot on tyhjennetty ja nyt mulla ei ole yhtään kuvaa missään, joten saatte "nauttia" täytekuvina olevista vuoden 2010 omenapuunkukkakuvista, kuinka persoonallista ja taiteellista. Nyt kuitenkin asiaan.

Kritiikki. Se toisten rakastama ja toisten vihaama asia. Toiset käsittää kritiikin joksikin uskomattoman pahaksi ja ilkeäksi möröksi, toisille kritiikki on antoisaa ja palkitsevaa. Kritiikki on muotisana, jonka taakse voidaan piilottaa täysin asiaton mollaaminen ja kun vastapuoli sitten suuttuu tai loukkaantuu, huudellaan vaan ilosena, että sä et vaan kestä kritiikkiä. Tehään homma heti alkuunsa selväksi ja järkytetään kaikki pikku ystävät: kritiikki on synonyymi arvostelulle. Kritiikki ei siis tarkoita pelkästään huonojen (ei tosin hyvienkään) puolien ilmoille laukomista. Tässä postauksessa puhutaan lähinnä kritiikistä valokuvaus-ympyröissä, mutta kaipa tää kattaa jonkin verran kritiikkiä ihan yleisellä tasollakin.

Edellä mainittu kritiikki-sanan käyttäminen haukkumisen tilalla on oikeestaan sitä "huonoa kritiikkiä", koska imo kritiikki on parhaillaan sellasta, että sen saaja ihan oikeasti saa siitä jotain - lähinnä parannusehdotuksia seuraavaa yritystä varten tai kehuja siitä mikä nyt on mennyt hyvin. Kritiikin ei tarvitse olla turhalla lässytyksellä täytettyä - asiat voi sanoa ihan suoraan ja tiiviisti, mut neutraalisti. On eri asia sanoa "värit on rumat" ku "en tykkää väreistä" ja vielä parempi jos osaa perustella edes jotenkin miks ei tykkää. Se nimittäin ei oikeestaan kerro just mitään jos ei tykkää.






Ystävällinen palautteen antaja vaikutelmaa pehmentääkseen (vaikka väkisin) vääntää loppuun jonkunlaisen kehun niin että kaikille jää parempi mieli. Ite oon nimittäin huomannut, et varsinkaan nuoremmat ihmiset eivät vaan pysty saamaan kritiikistä mitään irti, jos se on liian totinen. Ja jotkut vähän vanhemmatkin vaatii sellasta ylimääräistä "mun mielestä tää vois olla vähän valoisampi vaikka on tää ihan kiva näinkin lässynlääläpälää"-löpinää, kun suoraan sanoen kuva on täysin alivalottunut, kun muuten menee koko hernepelto nenuun.

Musta myös kritiikin vastaanottajan ja antajan välisellä suhteella on niiiiiin paljon merkitystä. Tottakai sä voit kaverille sanoa että hyi olkoon, ihan hirvee ja miten oot kehdannu julkasta tän, jos teiän puhe on yleensäkin sellasta. Jos on kohteliaan jäykkää puhetta muutenkin, ni todellakin kannattaa ilmasta mielipiteensä ihan vaan nätisti. Myöskään täysin vieraalle naamalle ei mennä huutelemaan mitä tahansa vaan nimenomaan yritetään pyrkiä edes kohtalaisen asialliseen ilmaisuun.

Josta päästään aiheeseen, että milloin sitä kritiikkiä voi oikeestaan antaa. Ja millasta kritiikkiä missäkin tilanteessa. Ei kukaan mee facebookissa haukkumaan toisen uusinta kuvaa pystyyn, koska ei sitä oo toivottu. Johonkin valokuvausryhmään linkitettyä kuvaa sopii arvostella vähän reilumminkin, koska sitä on pyydetty. Noin nyrkkisääntönä voi sanoa, että jos ei oo pyydetty, älä kerro. Kaikki ei osaa arvostaa kritiikkiä, ei edes rakentavaa. Sen sijaan ois joskus suotavaa antaa jotain palautetta, kun sitä pyydetään...
 





Ei kritiikin antaminen ole mitään ydinfysiikkaa: kritiikin ei tarvii olla kaiken kattavaa, ammattisanastoa pursuava eikä sen antajan tarvitse olla huippu alalla. Jos ajatellaan valokuvausta, jopa sellaisella jonka lähin kosketus valokuvaukseen on kännykkäkameralla otetut räpsyt, voi olla paljon enemmän silmää valokuville kuin sellaisella joka on ikänsä kuvannut. Ei ruokakriitikotkaan osaa ruokaa laittaa, mutta silti niiden mielipiteitä arvostetaan. Musta sama pätee valokuvien arvosteluun. Ja ei, jos kuvasta jotain sanoo, ei tarvitse käydä läpi kaikkea mitä kuvassa on. Jos värit on kivat, mut sommittelu tökkii, sen voi sanoa eikä tarvitse mainitakaan syväterävyyksiä, valoa tai taustaa. Asiat voi ilmaista ihan niin maanläheisesti, kun ne ulos saa.

Tärkeintä kritiikin antamisessa on mun mielestä perustelut ja parannusehdotukset. Kuten jo edellä mainitsin, antaa paljon enemmän palautteen saajalle, kun tietää miks joku on pielessä eikä vaan että se nyt vaan on. Okei, aina ei voi osata selittää miksei joku natsaa, mutta ainakin yrittää voi. Ja joo, aina ei jaksa nähdä vaivaa ku lyhkäsiin, hyvin tiivistettyihin palautteisiin, mut parempi nekin kun ei mitään. Näin henkilökohtaisella kokemuksella voin sanoa, että mielummin sitä kuulee kuvistaan edes jotain (lyhyttä hyvää tai pahaa) ku ei mitään. Tosin oon varmaan siitä kummallinen, et otan mielummin todenmukaset haukut kuin tyhjänpäiväiset kehut vastaan.






Voisin jatkaa aiheesta niin pitkään. Mut haluan vaan sanoa kaikille niille, jotka sitä kritiikkiä pyytävät ja sitten vetävät herneen nenään, että älkää pyytäkö kritiikkiä/arvostelua/palautetta, jos ette sitä halua. Pyytäkää ihan suoraan kehuja, kyllä niitäkin annetaan, mutta ei niistä kehity. Ylipäätään kaikki voi miettiä kahdesti ennen kun hermostuu ja loukkaantuu. Miten maailma järkkyy, jos yks ihminen ei pidä sun ottamasta kuvasta? Ei mitenkään. Vaikka ei olis samaa mieltä, ei tarvi vängätä vastaan loputtomiin ja hyökkäävällä asenteella, ei se muuta mitään. Voi kiittää palautteesta, kertoa ehkä oman näkökantansa ja antaa olla, jos enempää rakentavaa keskustelua ei synny.

Naurettavinta mitä näkee siellä täällä (fb, keskustelupalstat, ylipäätään netissä) on lapsellinen kostaminen. Henkilö X ei tykänny henkilön Y kuvasta, josta tää pyysi palautettua. Josta tuohtuneena henkilö Y sitten päättää haukkua ainakin kahdeksan seuraavaa X:n kuvaa ihan pystyyn. Valokuvaus on vakava ja katkeroitunut harrastus, mut järki päähän silti!


ps. Hokekaa sanaa kritiikki tarpeeks monta kertaa, eiks kuulostaki fiksulta! Mietin jo monta kertaa tätä kirjottaessani et kirjotetaakse oikeesti noin, onkse oikee sana...

24. marraskuuta 2014

hei postimies tuo mulle pommi









Varastontyhjennys vol 6Pari rakki kuvaa lokakuun lopulta. Saksalainen kivennoutajakoira. Toka kuva on ehdottomasti mun lemppari! Vaikken ihan saanu siihen sitä fiilistä käsittelemällä mitä halusin. Ja vikan kuvan kanssa en vaan osannu päättää. Mustavalkonen vai värillinen, mitä mieltä?
Ja loppukevennykseks iloinen ketsu!






16. marraskuuta 2014

älä edes yritä, syödä minun jyviä






Varastontyhjennys vol 5
Tampereen sorsat on mun kavereita! Sorsa ja sen veli. Ja siskot. Ja kummit ja kaimat. Miten iloseks voikaan pieni ihminen tulla sosiaalisten sorsien syöttämisestä. :')
Sen enemmittä puheitta, hymyilkää.

13. marraskuuta 2014

kun huutaa, ei kukaan kuule





Varastontyhjennys vol 4
Mä löysin pitkästä aikaa kuvan, jota vois kutsua jopa yhdeks lempparikuvista. Nimittäin tää alla oleva kanervakuva. En ees muistanu sen olemassaoloa ennen ku aloin tyhjentelemään varastoja. Tykkään sen väreistä ja kummallisesta rajauksesta ja kuvakulmasta, pienestä vinksahtamisesta. Kaikenlisäks piirto on varsin kaunista tässä, kiitos kuuskytmillisen.
Mitäs te tykkäätte?


9. marraskuuta 2014

haluaisin hengittää vierasta ilmaa tänään







Varastontyhjennys vol 3Okeiokei, oon pahoillani. Koiraa taas, eestä ja takaa, istuu ja makaa. Ja hei seisoo myös! Kaatuneiden puunrunkojen päällä niin pal hianoste. Varpaat söpösti harallaan.
Asiaan, rakkikuvia, koska lähettiin Ketsun kans lokakuun alussa seikkailemaan ja löydettiin tosi kivannäköstä maastoa. Tai en mä oikein kivannäkösestä tiedä, mut eri näköstä. Kaatuneita puita, risukkoa, ryteikköä, heinikkoa, suota ja sammalta. Nosiis...en mä tiedä siitä erinäkösestäkään. Mut ainakin nää on nyt kerralla ruiskittu blogin puolelle, ni ens postauksessa sitte jotain ihan muuta!



ps. Loppukevennyksenä Kettu baaritiskillä!



6. marraskuuta 2014

kristalleiksi tiivistyy, lävistävän kirkkaiksi







Varastontyhjennys vol 2
Lisää syyskuisia kuvia näin marraskuun pimeyteen! Pisaroita siellä, pisaroita täällä, pisaroita jopa koiran otsalla. Ite tykkään jotenkin hämärästi tosta ekasta kuvasta: vähän kohiseva ja huonolaatuinen, mut musta se tuo siihen jännän vivahduksen!

3. marraskuuta 2014

kauneuden jälkeen lauseet päätetään

60mm / ISO 500 / f3.5 / 1/800s


60mm / ISO 500 / f3.5 / 1/640s


60mm / ISO 800 / f4 / 1/125s


60mm / ISO 800 / f3.5 / 1/800s


Varastontyhjennys vol 1
Nimittäin marraskuu on varastontyhjennys aikaa. Ulkona on pimeetä, kurasta ja märkää, joten parempi vaan kaivella varastosta kivoja syksykuveja. Ja pitkästä aikaa vähän teknisiä tietoja kuvateksteihin! Sääli et missasin taas melkein kokonaan kauniit syyskelit, hups. Mitenköhän sillai käy joka syksy.
Syksy on silti ♥