26. huhtikuuta 2014

ja painuu taas metsän taa








Tääytepostausta, kun ei oo vielä satakaks-postauksen kuvat ihan plakkarissa. Tiivistettynä koira, auringonlasku ja kuraoja. Miten voi ojassa ollakin niin kivaa... :D

15. huhtikuuta 2014

satayks!

"Whiii. Tän blogin sadas postaus tässä ja nyt. Sen kunniaks aattelin toteuttaa vähän massakuvaushaasteen, mut se on mun mielestä ihan mielenkiintonen ja kiva. Ideana on siis, että te listaatte asioita joista haluutte mun ottavan kuvan niinku vaiks hammasharja, varpaat, pillimehu...emmä tiedä :D Myös adjektiivit tai verbit tai mitkä vaan kelpaa, vaan mielikuvitus on rajana. Ja toivonkin, et tulee muutaki ku näit perus kissakoirakanituolipenkkitaivasaurinkokuu-litanioita."

 Sadannen postauksen kunniaksi tosiaan pistettiin tulille tällainen haaste. Omin luvin otin oikeudekseni käyttää tähän myös vanhoja kuvia, arkistoja on aina niin kiva kaivella. + osaa kuvista ei tällähetkellä pystyis edes toteuttamaan. Tuun tekemään tän luultavasti kolmessa osassa, jottei kuvia tulis yhteen liikaa, vaikkei kuvatoiveita tullutkaan niin paljon kuin olin toivonut. Edelleen saa toki käydä heittämässä toiveita, joko kyseiseen postaukseen tai miksei tähänkin alle.
Tässä kuitenkin osa yks:


viime kesä

ensimmäinen kuva Ketusta onni

epäonnistuminen

ilo

onnistunein kuva (tää oli muuten vaikee valinta)

oma silmä

liike


9. huhtikuuta 2014

mun mielipide: isi, mä haluun järkkärin!

Sisältää paikoitellen rankkaa yleistystä, lisäks vihannekset on tarkotettu syötäväks eikä nenään vedettäväks.
Kuvat ei liity aiheeseen, satunnaisia räpsyjä metsäretkeltä.


Näin valokuvauksesta kiinnostuneena kaikki perinteiset lahjakaudet (joulu, kevään valmistumiset/päättärit..) saa sydämen ja mielen vuotamaan verta, kun isi, mä haluun järkkärin! Tosin musta tuntuu, että pikkuhiljaa buumi tuntuu sentään helpottavan. Parin vuoden takaa muistan joulun, kun ainakin kakstoistatuhatta lasta/teiniä oli saanu ekan järkkärin. Sitä kuvaoksennuksen määrää sosiaalisessa mediasssa...

Joku vois tässä kohtaa vetää esiin esimerkiks sen kaikkien tunteman kateuskortin, ainiin paitsi että en oo. Sinänsähän se ei ole multa pois, jos jonkun isi ostaa sille joko markkinoiden halvimman tai jumalattoman kalliin ammattilaiskaluston, enemmän se on plussaa mulle. Kamerafirmat saa enemmän rahaa, ne voi kehittää mulle entistä parempaa kalustoa! Ja varsinkin, kun kalusto ei tee hyväks kuvaajaks, ni onko sillä jotain merkitystä?


Eniten ihmetyttää, mikä ihmeen järki on ostaa lapselle (!!) ammattilaiskalusto, kun se ei välttämättä koskaan tule saamaan siitä yhtään mitään irti. Sama ku ostais kaverille lahjaks virkkuukoukun ja lankaa. Ei se niistä mitään osaa tehdä. Toki se voi opetella joo, mutta kiinnostaako yheksää kymmenestä lapsesta? Ei muakaan oikeesti ala-asteella kiinnostanu mitkään suljinajat tai valovoimat. Ja joo, jos nyt sattu ni voit lukea ekan lauseen uudestaan, rankkaa yleistystä.
Menee aikalailla kaikki järjestelmäkameran ominaisuudet hukkaan, kun joku teini paukuttelee menemään automaattiasetuksilla ja pop-up-salama vilkkuen pitkin poikin peilejä. Ja sehän on sama asia ku teinillä olis kädessä vaan hippasen kalliimpi ja isompi pokkari. Ei kukaan halua romuautostakaan maksaa urheiluauton hintaa, miksi tehdä niin kameroidenkaan kohdalla?


Kuvata voi muullakin ku järjestelmäkameralla. Mun mielestä olis huomattavasti fiksumpaa hankkia ensin kuvauskokemusta ja -taitoa ja sitten vasta panostaa kalustoon. Mitä sitte jos homma ei kiinnostakaan enää vuoden päästä ja on tungettu useita satoja ellei jopa tuhansia euroja siihen kalustoon? Ei niitä samalla rahalla enää saa pois myytyä, käytetty on aina käytetty.
Mä haluan henkilökohtaisesti puhua puolijärjestelmäkameroiden(/bridge/miks ikinä haluatkaan kutsua) puolesta. Puolijärjestelmäkamera on äärimmäisen monipuolinen: macrokuvaukseen, maisemakuvaukseen, luontokuvaus, liikekuvaus, henkilökuvaus... Mahdollisuus manuaalikuvaukseen. Kooltaan niin iso, että on vakaampi kuin peruspokkari, mutta kuitenkin näppärän kokoinen mukana kannettavaksi. Valmiina zoomi kohtuullisella valovoimalla, ei tarvitse ostaa erikseen kalliita objektiiveja. Nykyään puolijärkkäri ei oo edes mikään uus ja outo juttu, vaan markkinoilta löytyy melkoisen paljon valinnanvaraa. Älä osta halpaa järkkäriä, osta keskihintainen puolijärkkäri: saat samalla rahalla enemmän.

En väitä, ettei jollekulle olisi hyvä ratkaisu ostaa ensimmäiseksi kamerakseen järjestelmäkameraa, mutta fakta on se, että samalla rahalla saa paremman puolijärjestelmäkameran. Mikä ettei, jos löytyy ylimääräistä taskurahaa, osta ammattilaiskalusto. Mutta ei se tee sen paremmaksi kuvajaaksi.
Eikä puolijärjestelmäkameralla ole sen huonommat mahdollisuudet saada hyviä kuvia (klik, klik). Kyse on vain halusta oppia, yrityksestä ja erehdyksestä.






3. huhtikuuta 2014

tuhanteen samanlaiseen hetkeen










Jotain maaliskuun alun seikkailuretken koirakuvia, on kyl luksusta huomata miten 50/1.4 riittää valovoima vielä hämärtyvässä illassakin. Mut hei, älkää tappako, ens postaus on jotain muuta ku koiraa! Nää nyt vaan sen takia, et halusin näyttää kui fiksu tää kaveri on, kaks viimistä kuvaa mennään rouskuttaen! Palautteet uudesta ulkoasusta on muuten enemmän kuin toivottuja, kakistakaa siis ulos. Ja vastatkaa sivupalkin kyselyyn!