28. heinäkuuta 2014

maa on tuo kaukainen ja hämärä...

...varjos Herjävuorten,
valtakunta, se on Syrhämä,
metsän tuolla puolen.








SMAMMAKKOVAROITUS







Käytiinpäs seikkailemassa uusissa maisemissa sateen jälkee. Oon pitkään halunnu ottaa pisarakuvia, joten macro rungon nokkaan ja menoks.

Tiedättekste sen tunteen ku otatte kameran mukaan, ajattelette et tänään otetaan kivoja kuvia. Noooo, räpsitte pari sataa ruutua, tuutte kotiin, siirrätte koneelle...ei yhtään hyvää kuvaa. Ja jos on teknisesti hyviä kuvia, ne on niitä ideattomia "mä oon ottanu nää kuvat jo kakskytkaheksan kertaa"-kuvia. Kerrankin toisin! Tässäpä postauksessa ei oo yhtään kuvaa josta en tykkää, okei sammakkokuvat on teknisesti mitä on, mutta ku ne oli söpöjä! Yks iso kurnuttelija ja sit nää kaks pikkuveikkaa.

Ja loppuun vielä selitys otsikosta ja alusta, Syrhämä on paras. Ja me oltiin Syrhämämetsässä. Mulla oli kaikenlisäks Kettu opastajana ja niin saatiin sumu hälvenemään ja kylä pelastumaan!
Okei, olihan meillä mukana vaan yks sääksi mutta...







Ja HEI. Nyt ku mä kerrankin olen ottanut kuvia enkä niitä iänikuisia räpsyjä ni olkaa hyvä ja kommentoikaa!! Rakentavaa palautetta, risuja, ruusuja, kukkia, käpyjä ja lehmiä, JOTAIN. Tai edes lempparikuva. Tai kertokaa kuin söpöjä smammakot oli ja miten syrhämä oli paras ohjelma!

ps. Arvonta, sivupalkissa, edelleen!

24. heinäkuuta 2014

kun tässäkin hetkessä, on enemmän kuin elämä


Mä en kestä. Kaks sanaa: hyi yök :3 Ällöttävän sievä ja suloinen pikkuvaava. Ylemmässä kuvassa vuorokauden ikäisenä, alemmissa vajaan viikon ikäinen. Ja niin utelias. Kameran suljinääni oli ensin niiiin pelottava, mut oikeestaan olinki aika kiinnostava ku vähä aikaa oltiin mietitty asiaa. Yök!

ps. muistakaahan osallistua arvontaan!
Ja hei, nyt mulla on jopa kuvia yhteen postaukseen. Ei vaan miljoonia räpsyjä vaan oikeesti onnistuneita kuvia!!





15. heinäkuuta 2014

joka toiselle kuoppaa kaivaa jo toista vuotta

Paljon onnea vaaaan, paljon onneaaaaa vaaaan!
Jee! Tänään eilen (oon sentään kolmevarttia myöhässä) oli juhlapäivä, sillä joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei täytti 14.7. vuosia. Musta on niin hurjaa, että tääkin on kestänyt jo kaks vuotta, vaikka rehellisesti sanoen olin pari vuotta sitten varma että jaksan ehkä pari kuukautta, postaan kolmesti ja saan kuus lukijaa. Toisin kävi, kaks vuotta, tämä on 115 postaus, yli 21 000 näyttökertaa, lukijat pörrää 145 nurkilla ja kommentteja piisaa lähes joka postaukseen. Yhdellä sanalla: huisia!

Yksvee-synttäreitä ei aikanaan juhlistettu mitenkään, mutta nyt kaks vuotta on jo niin merkittävä saavutus, että päätin järjestää jotain lukijoiden iloksi! Nimenomaan, lukijoiden, sori anonyymit, mutta viimeks arvonta oli myös teille, nyt vain rekisteröityneille lukijoille.
Ihana Fotoman (kts. myös facebookissa) on luvannut sponsoroida arvonnalle palkinnoksi Olli Rinteen Järkkärikuvaajan käsikirjan. Huippuisokiitos heille!

Päädyin kirjapalkintoon, koska se palvelee kaikenikäistä valokuvausharrastajaa kalustosta, tavotteista ja taidoista riippumatta. Järkkärikuvaajan käsikirja on kaikenlisäksi kattava paketti alusta loppuun, kameran hankinnasta kuvausasetusten kautta luovuuteen.
Suosittelen myös erittäin lämpimästi vilkaisemaan Fotomanin sivut, valikoima on erittäin laaja aina kameroista albumeihin ja studiotarvikkeisiin. Parasta on kuitenkin asiakaspalvelu: ystävällistä ja nopeaa, omaan sähköpostiini vastattiin alle vuorokaudessa. Suomalaista.

Se niistä löpinöistä, osallistumisohjeet. Tällä kertaa jokaisella blogin julkisella lukijalla on oikeus kahteen arpaan. Yhdellä arvalla osallistuaksesi kommentoi alle nimimerkki (jolla luet blogia) & sähköpostiosoite, sillä voittajaan otetaan yhteyttä henkilökohtaisesti. Toisen arvan saadaksesi sinun on mainostettava arvontaa alla olevalla kuvalla. Linkitä (<a href="http://osoite">Mainos</a>) mukaan niin saat toisen arvan. Arvonta suoritetaan puolueettomasti arvontakoneella 01.08. 2014, joten viimeinen osallistumispäivä on 31.07. 2014 klo 23:59.



2. heinäkuuta 2014

pikaopas kod.......rungon ostoon

Ensimmäisenä haluan sanoa kolme asiaa, joista ensimmäinen on se tärkein.
  1. En ole asiantuntija, osa tulevista asioista on vain omia mututuntumalla hönkäistyjä mielipiteitä. Korjata saa, jos kokee mun puhuneen ihan läpiä päähäni. Ja olis se ihan suotavaakin, jos näin käy.
  2. Sano ei valmispaketeille (1100D + 18-55mm + 55-200mm jnejnejne.) Parempaakin on saatavilla kuin tuplakit. Palaamme tähän seuraavassa osassa. Lyhesti: osta ennemmin runko ja siihen parempi optiikka.
  3. Käytettykin on ihan jees. Ja vanhemmat mallit.

Rungon ostaminen on ainakin mun mielestä henk. koht. helpompaa kuin objektiivien hankinta. Valinnanvaraa ehkä on, mutta erot runkojen välillä ei loppujen lopuks oo mitenkään huimia. Helppohan täältä on huudella ku oon ostanu rungot, jotka sopii käteen ja sopii kukkaroon. Niin sen kai voi helpoiten tehdä. Kuvien kannaltakin on kannattavampaa panostaa enemmän optiikkaan kuin runkoon, rungolla kun on vähemmän merkitystä kuvien laadulle ynnä muulle.





Harrastelijakuvaajalle usein olennaisin päätös on merkki. Canon, Nikon, Sony, Canon, Pentax, Canon, Olympus, Canon... taitavat olla suurimmat kameroiden tuottajat. Samsungilla kai on myös jotain järjestelmäkameroita nykyään. Mutta aina pitää muistaa, että mitä harvinaisempi merkki, sitä vähemmän ja kalliimpaa optiikkaa. Tunnetuimmilla merkeillä huolto pelaa usein paremmin, netistä saa apua kun muillakin on sama runko etkä ole yksin Pilipali X500 kanssa. Lisäks tunnetumpi merkki -> enemmän sekä runkoja että optiikkaa -> helpompi löytää hyvää käytettynä. Käytettyihin palaan vielä myöhemmin. Mene liikkeeseen ja kokeile käteen, toiset sopii paremmin, nappulat tuntuu loogisemmilta jne.

Koska kokemusta on lähinnä Canoneista, koko teksti on kirjoitettu lähinnä niihin pohjautuen. En kuitenkaan koe, että Nikon tai muut merkit olisivat sen huonompia. Varsinkin harrastelijatasolla Nikonin ja Canonin eri on lähinnä kolme ekaa kirjainta. Nikonin objektiivit taitavat olla hippasen kalliimpia ja Canonilla suurempi valikoima, mutta tiedä häntä, kun en ole asiaan suuremmin tutustunut.
Yleisesti pätee sääntö: mitä uudempi, sen kehitetympi ja parempi runko. Loogista. Canonilta löytyy puhtaasti harrastelijoille oleva 1000-sarja, vähän parempi 100-sarja, 10-sarja ja ammattilaisille tarkoitettu 1-sarja. Mitä enempi numeroita, sitä riisutumpi versio. Ensimmäiseksi kameraksi suosittelisin ehdottomasti tonni- ja satasarjalaisia: ovat suhteellisen edullisia joten eivät ole isoja menetyksiä jos valokuvaus ei olekaan se the juttu, mutta riittävät ominaisuuksiltaan pitemmäksikin aikaa. Objektiivi sen kuvan tekee. Ja se kaveri siellä takana. Erityisesti se kaveri.
Nikonilla taitaa olla vähän samantyyppinen systeemi.

Runkoja myydään erittäin paljon myös käytettynä, varsinkin vanhempia malleja. Käytettyä runkoa ostaessa olennaisin asia on suljin. Canonin sulkimille on luvattu 100 000 - 200 0000 räpsyä, riippuen vähän rungosta. Toki sitä ei tiedä kestääkö suljin sen 100 000 vai kenties jopa 300 000 otosta. Mutta jos tarjolla on runko X, jolla on räpsitty 90% luvatusta kestosta, kannattaa ehkä harkita kahdesti. (Tähän mun piti kaivaa montaks ruutua mun kameralla on otettu, mut enpä jaksa).
Toisaalta mun molemmat rungot on olleet käytettyjä ja hyvin toi 40D tossa puksuttaa ja puksuttaa varmasti monta vuotta. Käytetty ei oo kirosana, mutta siinäkin on aina riskinsä. Mulla on aina käyny hyvin.
Aivan vanhimpiin runkoihin ei kannata lusikkaansa tunkea ellei todella edullisella saa. Niistä kuitenkin puuttuu iso osa uusista ominaisuuksista, ne on jo vanhoja, kuluneita, käytettyjä. Korjaaminen maksaa useimmiten enemmän ku uus runko. Mitä näitä nyt on.





Yhteenvetona en oikeastaan osaa sanoa asiaan yhtään mitään. Teknisillä ominaisuuksilla ei loppujen lopuksi harrastelijakuvaajalle ole maata mullistavaa merkitystä, ainut ehkä joko tai -ominaisuus on videokuvaus. Jos tahdot, valitse sellainen runko, jossa se on tai hanki erikseen videokamera.
Osta sellanen joka sopii käteen ja kukkaroon. Rungon voi aina päivittää, jos sen tarve tulee.


ps. 03.07.2014
Kiitos anonyymille kommentista, unohdin täysin kirjoitella megapikseleistä. Vuosia sitten ainakin kilpailu megapikseleiden määrästä oli armoton, aina niitä vertailtiin, nyt ainakin jonkin verran on homma tasoittunut (?). Kun megapikseleitä alkaa olla yli kymmenen, ei määrällä ole enää pienintäkään merkitystä. Kuvan laadun tekevät muut seikat. Mun 40Deessä on 10,1Mpx, ei siis kovin monta verrattuna nykypäivän runkoihin. Edellisessä 350Deessä oli 6,3Mpx, se oli jo suht vähän.

Selitetään loogisesti: kuva koostuu pikseleistä, mitä enemmän pikseleitä, sitä suurempi kuva. Ei mitään tekemistä kuvanlaadun kanssa. Suuremmasta kuvasta on toki helpompi rajata alueita, kuva pysyy parempana, mutta ei sekään mahdottomuuksia vaadi. Tai anonyymiä lainaten, jos haluat tehdä koko seinän kokoisen suurennoksen. Mun kameralla otetut kuvat taitaa olla (ulkomuistista) n. 1m x 1,5m. Mahtaakohan riittää perustallaajan käyttöön?