22. joulukuuta 2014

illan viimeinen









Meillekin tuli lumi tänne keskelle ei mitään!! Ja aurinko. Ja lasku. Joten...joo.

19. joulukuuta 2014

tosi tarttumaton täytepostaus






Oltiin rakin kans seikkailemas, näist kuvist saa tosi kivan täytepostauksen :D Ja loppukevennykseks toki Ketsu: on vaikee juoda ku leuka vuotaa!!



13. joulukuuta 2014

tiesi jokaisen vaiheen



Pari vähän erilailla käsiteltyä kuvaa, ei sävyjä. Pehmeää, piikikästä ja karheaa. Tavallaan tykkään, tavallaan en.
Aina ei voi onnistua, mutta otetaan pikaisena hengissäolo-päivityksenä. Kuvausmotivaatiota olis, aikaa olis...ulkona on pimeää ja märkää. Eh. Poistun takavasemmalle.

2. joulukuuta 2014

mun mielipide: kritiikki

Joulukuu on koittanut, mutta ei, joulukalenteria ei ole eikä tule, vaikka mulla pari ideaa olikin. Voitte vilkaista edellisen vuoden joulukalenterin ja todeta että ei. Ensinnäkään en kuitenkaan sais kaikkia luukkuja tehtyä ja toisekseen ne on kuitenkin täyttä kuraa ja kolmannekseen joka toisessa blogissa on joulukalenteri ja yheksän kymmenestä on varsin tylsiä ja kuluneita.
Lisäksi varastot on tyhjennetty ja nyt mulla ei ole yhtään kuvaa missään, joten saatte "nauttia" täytekuvina olevista vuoden 2010 omenapuunkukkakuvista, kuinka persoonallista ja taiteellista. Nyt kuitenkin asiaan.

Kritiikki. Se toisten rakastama ja toisten vihaama asia. Toiset käsittää kritiikin joksikin uskomattoman pahaksi ja ilkeäksi möröksi, toisille kritiikki on antoisaa ja palkitsevaa. Kritiikki on muotisana, jonka taakse voidaan piilottaa täysin asiaton mollaaminen ja kun vastapuoli sitten suuttuu tai loukkaantuu, huudellaan vaan ilosena, että sä et vaan kestä kritiikkiä. Tehään homma heti alkuunsa selväksi ja järkytetään kaikki pikku ystävät: kritiikki on synonyymi arvostelulle. Kritiikki ei siis tarkoita pelkästään huonojen (ei tosin hyvienkään) puolien ilmoille laukomista. Tässä postauksessa puhutaan lähinnä kritiikistä valokuvaus-ympyröissä, mutta kaipa tää kattaa jonkin verran kritiikkiä ihan yleisellä tasollakin.

Edellä mainittu kritiikki-sanan käyttäminen haukkumisen tilalla on oikeestaan sitä "huonoa kritiikkiä", koska imo kritiikki on parhaillaan sellasta, että sen saaja ihan oikeasti saa siitä jotain - lähinnä parannusehdotuksia seuraavaa yritystä varten tai kehuja siitä mikä nyt on mennyt hyvin. Kritiikin ei tarvitse olla turhalla lässytyksellä täytettyä - asiat voi sanoa ihan suoraan ja tiiviisti, mut neutraalisti. On eri asia sanoa "värit on rumat" ku "en tykkää väreistä" ja vielä parempi jos osaa perustella edes jotenkin miks ei tykkää. Se nimittäin ei oikeestaan kerro just mitään jos ei tykkää.






Ystävällinen palautteen antaja vaikutelmaa pehmentääkseen (vaikka väkisin) vääntää loppuun jonkunlaisen kehun niin että kaikille jää parempi mieli. Ite oon nimittäin huomannut, et varsinkaan nuoremmat ihmiset eivät vaan pysty saamaan kritiikistä mitään irti, jos se on liian totinen. Ja jotkut vähän vanhemmatkin vaatii sellasta ylimääräistä "mun mielestä tää vois olla vähän valoisampi vaikka on tää ihan kiva näinkin lässynlääläpälää"-löpinää, kun suoraan sanoen kuva on täysin alivalottunut, kun muuten menee koko hernepelto nenuun.

Musta myös kritiikin vastaanottajan ja antajan välisellä suhteella on niiiiiin paljon merkitystä. Tottakai sä voit kaverille sanoa että hyi olkoon, ihan hirvee ja miten oot kehdannu julkasta tän, jos teiän puhe on yleensäkin sellasta. Jos on kohteliaan jäykkää puhetta muutenkin, ni todellakin kannattaa ilmasta mielipiteensä ihan vaan nätisti. Myöskään täysin vieraalle naamalle ei mennä huutelemaan mitä tahansa vaan nimenomaan yritetään pyrkiä edes kohtalaisen asialliseen ilmaisuun.

Josta päästään aiheeseen, että milloin sitä kritiikkiä voi oikeestaan antaa. Ja millasta kritiikkiä missäkin tilanteessa. Ei kukaan mee facebookissa haukkumaan toisen uusinta kuvaa pystyyn, koska ei sitä oo toivottu. Johonkin valokuvausryhmään linkitettyä kuvaa sopii arvostella vähän reilumminkin, koska sitä on pyydetty. Noin nyrkkisääntönä voi sanoa, että jos ei oo pyydetty, älä kerro. Kaikki ei osaa arvostaa kritiikkiä, ei edes rakentavaa. Sen sijaan ois joskus suotavaa antaa jotain palautetta, kun sitä pyydetään...
 





Ei kritiikin antaminen ole mitään ydinfysiikkaa: kritiikin ei tarvii olla kaiken kattavaa, ammattisanastoa pursuava eikä sen antajan tarvitse olla huippu alalla. Jos ajatellaan valokuvausta, jopa sellaisella jonka lähin kosketus valokuvaukseen on kännykkäkameralla otetut räpsyt, voi olla paljon enemmän silmää valokuville kuin sellaisella joka on ikänsä kuvannut. Ei ruokakriitikotkaan osaa ruokaa laittaa, mutta silti niiden mielipiteitä arvostetaan. Musta sama pätee valokuvien arvosteluun. Ja ei, jos kuvasta jotain sanoo, ei tarvitse käydä läpi kaikkea mitä kuvassa on. Jos värit on kivat, mut sommittelu tökkii, sen voi sanoa eikä tarvitse mainitakaan syväterävyyksiä, valoa tai taustaa. Asiat voi ilmaista ihan niin maanläheisesti, kun ne ulos saa.

Tärkeintä kritiikin antamisessa on mun mielestä perustelut ja parannusehdotukset. Kuten jo edellä mainitsin, antaa paljon enemmän palautteen saajalle, kun tietää miks joku on pielessä eikä vaan että se nyt vaan on. Okei, aina ei voi osata selittää miksei joku natsaa, mutta ainakin yrittää voi. Ja joo, aina ei jaksa nähdä vaivaa ku lyhkäsiin, hyvin tiivistettyihin palautteisiin, mut parempi nekin kun ei mitään. Näin henkilökohtaisella kokemuksella voin sanoa, että mielummin sitä kuulee kuvistaan edes jotain (lyhyttä hyvää tai pahaa) ku ei mitään. Tosin oon varmaan siitä kummallinen, et otan mielummin todenmukaset haukut kuin tyhjänpäiväiset kehut vastaan.






Voisin jatkaa aiheesta niin pitkään. Mut haluan vaan sanoa kaikille niille, jotka sitä kritiikkiä pyytävät ja sitten vetävät herneen nenään, että älkää pyytäkö kritiikkiä/arvostelua/palautetta, jos ette sitä halua. Pyytäkää ihan suoraan kehuja, kyllä niitäkin annetaan, mutta ei niistä kehity. Ylipäätään kaikki voi miettiä kahdesti ennen kun hermostuu ja loukkaantuu. Miten maailma järkkyy, jos yks ihminen ei pidä sun ottamasta kuvasta? Ei mitenkään. Vaikka ei olis samaa mieltä, ei tarvi vängätä vastaan loputtomiin ja hyökkäävällä asenteella, ei se muuta mitään. Voi kiittää palautteesta, kertoa ehkä oman näkökantansa ja antaa olla, jos enempää rakentavaa keskustelua ei synny.

Naurettavinta mitä näkee siellä täällä (fb, keskustelupalstat, ylipäätään netissä) on lapsellinen kostaminen. Henkilö X ei tykänny henkilön Y kuvasta, josta tää pyysi palautettua. Josta tuohtuneena henkilö Y sitten päättää haukkua ainakin kahdeksan seuraavaa X:n kuvaa ihan pystyyn. Valokuvaus on vakava ja katkeroitunut harrastus, mut järki päähän silti!


ps. Hokekaa sanaa kritiikki tarpeeks monta kertaa, eiks kuulostaki fiksulta! Mietin jo monta kertaa tätä kirjottaessani et kirjotetaakse oikeesti noin, onkse oikee sana...