29. toukokuuta 2015

avautumista: itsensä ruoskintaa, motivaation etsintää



Kuten ootte varmaan huomaatte, niin tää mun aktiivisuus on ollu viime aikoina ihan uskomattoman mahtavaa. Vois melkein sanoa, että nyt on menny moti tähän touhuun. Ei vaan huvita. Tai oikeestaan huvittais, mut tuntuu etten saa aikaseks mitään ja jos saan, ni se on keskinkertasta moskaa. Niinpä ajattelin kirjotella itsensä ruoskinta -postauksen, koska sillähän tunnetusti se valokuvausmotivaatio löydetään.

Suurin ongelma tällä hetkellä on yleinen mielikuvituksettomuus. Teknisesti hyviä kuvia voi ottaa siitä samasta kivestä tai kannosta kolmesataakuuskytviis päivää vuodessa, mut ei ne kivoja silti oo. Kovin ristiriitasta, koska mä kyllä varsin hyvin tiedän, ettei tekninen onnistuminen vaan riitä. Mikään ei oo niin ärsyttävää, ku se että tiedät hyvin missä mättää mut syystä tai toisesta ei vaan saa asialle tehtyä mitään. Laiskuus, kykenemättömyys, kaavoihin kangistuminen.

Toki ongelmana on vielä vähän toi tekninen onnistuminenkin, varsinkin kuvankäsittelyn saralla oon jääny tosi pahasti jumiin. En uskalla kokeilla mitään uutta, en harjottele, en näe tarpeeks vaivaa. Toitotan itekin monien muiden mukana jälkikäsittelyn merkitystä ja sit päädyn itse käsittelmään kuvat kovin laiskasti samalla kaavalla: suoristus, rajaus, valkotasapaino, joskus värit ja kontrastit, terävöitys. Tavallisistakin kuvista sais niin paljon mielenkiintosempia, kun jaksais vaan nähdä vaivaa.





Tällä hetkellä kuvausmotivaatiota syö melko voimakkaasti myös ajan puute. Vietän viikosta sen viis päivää valtion vihreissä ja viikonloppusin tulee tehtyä kaikkea muuta kuin tartuttua kameraan. Aina en ole ees kameran kanssa samassa osoitteessa vaikka kuvattavaa oliskin. Kevät ei myöskään miellytä mua: alkukevään kaikki on sitä ikuisuusharmaata ja sitte kaikkialta alkaa puskee se kesän tylsä vihreys. Oon myös aika mielikuvitukseton ton kevään  suhteen, kun  kaikki kuvattava tuntuu olevan juurikin niitä talven jäljiltä esiin puskevia kasveja...

En osaa päättää, onko suurempi ongelma kuvien ottamisen suhteen toi piski vai se että kierrän kerrasta toiseen samoja polkuja. Ehkä molemmat. Neljän ja puolen vuoden jälkeen ei samasta koirasta vaan voi saada kovin kivoja pönötyskuvia. Ei sillä oo mitään merkitystä, vaikka siellä taustalla olis joku eri metsätie, kun se koira on sama, kuvakulma on sama, rajaus ja väritkin hyvässä tapauksessa. Toisaalta uskon myös siihen, että loputtomiin ei saman reitin varrelta voi saada kivoja kuvia. Varsinkaan keskellä ei mitään, kun mikään ei tunnu juuri muuttuvan.

Ei se edes vaadi kovin paljon pakata sitä kamerakalustoa autoon ja huristella kauemmas tai muualle kuin yleensä. Ei vaadi paljoa etsiä erilaisia kohteita, käyttää erilaisia rajauksia ja kuvakulmia. Vähän vaatii nähdä vaivaa opetella uudenlaisia jälkikäsittelytyylejä, muttei sekään juuri muuta kuin vähän istumalihaksia ja vaikka googlettelua tai ihan vain kokeilua.

Oon vakavasti harkinnu kameran laittamista hetkeks hyllylle odottamaan, että se motivaatio kaivais itsensä esiin. Mut oon kuitenki tullut siihen tulokseen, että se motivaatio pitää kaivaa ihan ite eikä vaan odottaa. Ryhtiliikettä mä kaipaan enkä taukoa.







6 kommenttia:

  1. Mulla olis antaa pari vinkkiä valokuvaukseen, toivon mukaan et pahastu :) Mua harmittaa se, että kun sulla kuitenkin on noin paljon hyvää kalustoa (itsellä markkinoiden halvin järkkäri ja kittilinssi...), niin ottaisit ottaisit oikeasti selvää siitä, kuinka saat parempia kuvia. Muiden taitavien valokuvaajien kuviin omiaan vertailemalla, huomaa virheet helposti. Sitten kun huomaa kehittyvänsä, niin sitä motivaatiotakin alkaa löytyä. Muiden kuvista saa hyvin motivaatiota ja se, että niistä ottaa oppia ja mallia, ei ole ollenkaan huono asia. Minua kiinnostaa älyttömästi koiravalokuvaus ja koiravalokuvien katsominen. Olisi mahtavaa, jos tämän blogin kuvien laatu alkaisi nousta - saisin lisää katseltavaa. Annan sulle pari helppoa ja yksinkertaista vinkkiä parempiin kuviin: Kiinnitä huomiota valoisuuteen. Monet kuvasi on aivan liian tummia ja värittömiä. Esim. talvikuvissa lumi näyttää siniseltä, vaikka todellisuudessahan se on valkoista. Koirakuvissa kannattaa kiinnittää huomiota silmiin. Tarkennus täytyis aina saada sinne silmiin! Tämän postauksen kuvissa se on onnistunut hyvin, mutta esim. "tehdään tästä voiton päivä..." postauksen kuvissa tarkennus valoisuus, varjot ja värimaailma on pielessä. Koirakuvissa kasvot eivät sais olla noin varjoiset ja tummat; silmiä ei erota joissain kuvissa ollenkaan. Tämäkin asia on tämän postauksen kuvissa jo melko hyvin korjattu (paitsi viimeisessä kuvassa), joten olet selvästi kehittynyt. Toivottavasti motivaatiota löytyy ja saadaan jatkossa katsella parempia kuvia. Tämä on kuitenkin valokuvausblogi, joten toivon, että tsemppaat itseäsi saamaan parempia kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäänsähän, vaikka omistais ammattilaiskaluston niin se ei velvoita mihinkään, ei ole muiden ongelma jos itsellä on halpaa kalustoa. Varsinkaan kun sen ei pitäisi valokuvien tasoon vaikuttaa juuri lainkaan. Ja jos et sitä rivien välistä osannut lukea, niin nimenomaan tämän postauksen tarkoitushan on juuri ottaa itseään niskasta kiinni ja kehittyä kuvaamisessa.
      Neuvoistasi sen verran, ensinnäkin musta tuntuu, että sun näyttö on melko tummaksi kalibroitu, koska kyllä niillä näytöillä joilla olen omia kuvia katsonut, silmät ovat erottuneet kaikissa kuvissa ihan hyvin, myös tämän postauksen viimeisessä kuvassa. Ja tsekkaapas ensi talvena lumi varjossa, siellä se ei todellakaan ole valkoista. Ainoastaan kirkkaassa päivänvalossa lumi on valkoista.
      Tarkentamalla aina silmiin, tekemällä neutraalit värit jnejne. homma vaan ei toimi. Niillä saa aikaiseksi juuri tämän postauksen kaltaisia tusinakuvia ja se ei ole tarkoitus. Ilmeisesti siis meidän näkemys hyvistä ja mielenkiintoisista kuvista eroaa, kiitos kuitenkin kommentistasi. :)

      Poista
  2. Itellä kuvausmotivaation puutteeseen auttaa parhaiten se että laitan kameran hetkeksi pois, kuvaamattomuus voi kestää pari päivää tai ihan pari kuukauttakin mutta pienen tauon jälkeen kuvaaminen tuntuu ainakin itestä paljon mielusammalta, jopa ne samat kuvauspaikat tuntuu vähän "uusilta" kun ei hetkeen oo käyny kuvailemassa :D Toi kuvaamattomuus ei välttämättä toimi kaikilla mutta mulla tuo on auttanu. Ja voin niin samaistua tohon että saman koiran kuvaaminen vuodesta toiseen alkaa turruttaan, itellä etenkin nyt kun koirakin on jo kasvanu aikuiseks ja on joka päivä ihan saman näkönen niin se vähän kyllä syö sitä mielenkiintoa, toki se kanssa saa mut ettimään erilaisia kuvakulmia, kuvauspaikkoja ja kokeilemaan toisenlaisia muokkauksia mitkä taas omalta osaltaan auttaa kuvausmotivaatiota, samoin se erilaisten kuvien ottaminen samasta koirasta motivoi mua opettamaan erilaisia temppuja tolle koiralle että voi sitä voi sitte temputtaa kameran edessä :)

    Mutta jos oma kuvienmuokkaus alkaa turruttamaan ja kaikki näyttää samalta ni siihen saattas auttaa se että ihan kunnolla repäsis vaikka jonkun kuvan kanssa, ottas ja tekis kaikkea mahollista sille kuvalle, kokeilis mitä kaikkea mitkäkin napit tekee, googlettais kuvanmuokkaus tutoriaaleja ja koittas niiden avulla koittaa jotain uutta. Eihän sitä sekamelskamuokkasukuvaa ole mikään pakko tallentaa mutta en tie auttaiskohan toi siinä kuvanmuokkausongelmassa? Ite kokeilen kaikkea mahollista aina kun alkaa muokkaus kangistua kaavoihin. Uudenlaisten kuvien ottamiseen etin kanssa inspistä muiden koiravalokuvaajien kuvista, nykysin kanssa luontokuvaajien ja ihan törkeesti koitan jäljitellä niitä kuvia mitä muut on ottanu, koitan ottaa samallaisia, muokata ne samallailla mutta harvemmin ne kuvat tosin koskaan muistuttaa "malliaan" :D Mutta mulla noi on auttanu siihen kuvausmotivaation katoomiseen ja jeesannu eteenpäin kun oon halunnu kehittyä jossain, joko kuvaamisessa tai kuvanmuokkauksessa. Käytän myös ihan hävyttömän paljon googlea kun en tiedä mitä pitä tehä ja miten pääsen haluttuun lopputulokseen. Joskus kanssa ne kuvat ei onnistu ollenkaan ja heitän hirveen määrän turhia kuvia roskikseen mutta joskus siellä seassa on se yks helmi ;)

    Onnea kuitenkin tuleviin kuvanmuokakuksiin ja kuvausmotivaation ettimiseen, eiköhän ne motivaatiot jostain löydy :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarpeeks kauan kun on kiertäny samoja mestoja, ei ne tunnu uusilta edes tauon jälkeen :D
      Tarttis tempasta jostain aikaa oikeesti seikkailla googlen ihmeellisessä maailmassa, mustakin vähän tuntuu, että sieltä sitä motivaatiota vois löytää!
      Kiitos!

      Poista
  3. Olenpa tainnut jo aiemminkin mainita, että tuo koira on kyllä jo nähty. Kiva kun itsekin huomasit ;) Samoin lienen kehottanut kuvaamaan rumia asioita, kuvasi ovat pääasiassa ihan liian kauniita; kauniista, seesteisistä ja herkistä kohteista. Esteettisyys ei ole sama asia kuin kauneus. Elämä on raadollista. Kuvaa sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy varmaan hankkia toinen koira vaihtelun vuoks... :D
      Ja joojoo, oon kuullu nää jo...

      Poista