26. elokuuta 2015

mun mielipide: valokuvaus on vaikee harrastus




Pitkästä aikaa mun mielipidettä. Aiheesta valokuvaus harrastuksena. Mulla on aiheesta sanottavaa, mutta toisaalta voi olla, että teksti jää vähän nysäksi, koska en saa kuitenkaan kaikkea sanottua.

Valokuvaus on niin vaikea harrastus. Jo aloittaakin, sillä kamera kuin kamera maksaa. Toki sitä voi kuvata vaikka kännykkäkameralla, jos tahtoo. Mutta jos lähdetään liikkeelle akselilta pokkari - puolijärkkäri - järkkäri, niin siihen saa lyödä ainakin sen pari sataa euroa. Jos ruvetaan puhumaan vähän paremmasta järkkäristä ja yhdestä kahdesta hyvästä objektiivista, mennään jo nelinumeroisissa numeroissa. Vaikka loppujen lopuks kamera on ehkä se pienin murhe.

Kameraharrastus voi aluksi olla helppo tai vaikea. Jos tyytyy vähään ja/tai kuvat onnistuu tai ainakin mun kuvausharrastus alko kivasti ja sillon kuvat näytti hyvältä ja onnistumisen tunne oli lähes joka kuvauskerran jälkeen. Löysin kuvankäsittelyn ja kuvaaminen oli entistä kivempaa ja tulokset miellytti.
Jossain kohtaa jokainen varmasti löytää muut kuvaajat, joiden kuvat näyttävät aina niin paljon kivammilta. Aina. Omat kuvat näyttää keskinkertaisilta ja onnistumisen tunteet vähenee. Tottakai sitä vertaa omia tuotoksiaan muiden tuotuksiin. Ja eihän sitä voi olla tyytyväinen siihen mitä tekee, kun joku on aina parempi. Ihan sama miten hienon ja ainutlaatuisen kuvan ottaa, niin astu internetin maailmaan ja masennus, koska joku on joko ottanut jo samankaltaisen kuvan ja tuplasti hienomman.

Kuten aikaisemminkin motivaatiota etsiessäni huomasin, muiden kuvat motivoi kuvaamaan paremmin. Hienoja kuvia on kiva katsoa ja ne inspiroi. Näin ei tosin aina ole ollut. Joskus muiden kuvat vaan masentaa ja pahasti, tekee mieli myydä kamerakalusto ja siirtyä vaikka pitsin nypläykseen. Turhauttaa pitää nelinumeroista summaa kalustossa kiinni, kun joku paljon vähemmän kuvannut ottaa samalla tai jopa halvemmalla kalustolla paljon hienompia kuvia.
Oliskohan sitä paljon tyytyväisempi, jos ei koskaan näkis muiden ottamia kuvia, vaan vois verrata ainoastaan omiin aikaisempiin kuviinsa. Jotain kehitystä kun on kuitenkin tapahtunut... Onneks. Mä vähän luulen, että olis. Sattuis vähemmän sieluunkin, kun ei huomais miten muut kehittyy niin paljon nopeammin.

Mulla ois taas motivaatio. Vielä ku sais kohdennettua sen johonkin muuhun ku noihin ikuisuuspiskikuviin. Ja ois aikaa. Mut kyllä tää tästä!
Tälle postaukselle ehkä vielä joskus jatkoa, kun osaan ilmaista itseäni paremmin.



6 kommenttia:

  1. Sulla on väärä asenne! Ei saa itteensä vertailla muihin, oli harrastus mikä tahansa niin aina joku on parempi. Aina. Ja koska itsekritiikki on aina niin suurta, niin voi olla monia ihmisiä jotka kuvaavat sun mielestä paljon parempia kuvia kuin sinä, mutta ne samat tyypit ajattelee ihan päinvastoin - eli niiden mielestä sä kuvaat paremmin kuin ne.

    Sun pitää kuvata itseäs varten, ei muiden. Mieti minkä takia ylipäätät valokuvaat ja mitä sä saat siitä itse. Paremmaksi kuvaajaksi ei voi tulla kuin kuvaamalla ja paremmaksi kuvanmuokkaajaksi ei voi tulla kuin muokkaamalla.

    Tsemppii! Ja muuten, sun kuvat on tosi hyviä. Etenkin koirakuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinaisesti tämä postaus ei ollut ihan puhtaasti mun asennetta, vaan lähinnä yleistä pohdintaa. Sulla kuitenkin hyviä pointteja, ja kiitokset tsempeistä! :)

      Poista
  2. Muistelen lämmöllä niitä aikoja, kun kuvailtiin antiikkisella pokkarilla ja kuva oli onnistunut, jos siinä näkyi kohde, tai osa sitä. Superhieno se oli silloin, kun oli vielä jokseenkin oikeaan suuntaan tarkentunut. :D

    Mutta uskon, että se on niin vähän joka lajissa. Harrastan kirjoittamista, ja sama juttu pätee sielläkin - oma teksti on ok, niin kauan kuin ei lue niitä muiden tekstejä. Koirissakin: oman koiran tekemiseen (esim toko, agility) on tyytyväinen niin kauan, kun ei jää katsomaan muiden suorituksia.
    Noh, valokuvaus ja kirjoittaminen ovat taidetta. Ne ovat siitä helppoja harrastuksia, että ei ole oikeaa ja väärää. Uskon vahvasti että valokuvakin voi olla taiteellinen, hieno ja onnistunut, vaikka tekniset säädöt olisivat päin persettä. Kuten kirjoittaessakin voin kirjoittaa lauseen, joka ei millään muotoa noudata esimerkiksi "oikeaa" sanajärjestystä, ja se voi olla silti ihan onnistunut. Lopputulos ratkaisee, jos se miellyttää omaa silmää niin sillä ei ole mitään väliä onko se kuva vähän yli- tai alivalottunut. Näilläkin jutuilla voi leikitellä. Ei valokuvauksessa ole sellaista "oikeaa", sun pitää vaan kokeilla että mikä susta näyttää hyvältä.

    Itse löysin oman mielenrauhan, kun lopetin muiden tekstien lukemisen. Oma kieleni on kankeaa, vanhahtavaa, sellaista kunnon junttia jäkitystä, mutta minä voin silti kirjoittaa kauniita tekstejä. En osaa säätää asetuksia kamerassa, välillä kuvista tulee liian tummia ja välillä ne menevät vinoon, mutta edelleen ne voivat olla hienoja otoksia, jos tunnelma välittyy. Tunnelma ja fiilis ovat tärkeitä juttuja näissä, eikä niinkään se tarkennus-valotusaika-suljinaika-aukko-mantra. Tällaisissa taiteellisissa jutuissa ei kuuluisi olla "normeja". Jos itse kuva vaan näyttää hyvältä (omasta mielestä), se on onnistunut. Itsensä kanssa sitä voi sitten taistella hamaan tappiin asti, jos vain jaksaa.

    Mutta tunnen tuskasi, terveisin sain ensimmäisen järkkärini keväällä ja olen pitänyt sitä lähinnä hyllyn koristeena koska kuvatessa tulee hyvin usein "en mä osaa, muut kuvaa paremmin, en jaksa säätää, näistä tulee kumminkin kamalia" -kiukku. Siitä vain pitää päästä yli ja arvioida töitään realistisesti, muihin vertaamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinasin itseasiassa mainita, että tämänhän nyt yleistääö melkein harrastukseen kuin harrastukseen. Pätee myös se, että mitä vähemmän tietää, sitä onnistuneempi fiilis - tästä tosin varmaan avaudun ihan omassa postauksessakin!

      Toi on kyllä totta. Oon myös välillä hyvin tyytyväinen omiin kuviini, mutta muilta saatu palaute on kovin nihkeää eikä kuvaa pidetä juuri minään. Toisaalta oon onneksi jo kasvanut yli siitä "muiden mielipide on tärkein"-asenteesta ja oon tyytyväinen niihin kuviin joihin oon tyytyväinen. Tosin, edelleen taidan olla vähän liian kriittinen siitä, mikä on hyvä (joskaan se ei täällä blogissa juuri näy... :D), mutta ehkä se realistisuus pitäis vielä löytää..

      Poista