19. lokakuuta 2015

erikoispostaus: koirakuva peruskäsittelyssään

Taisin aikaisemmin jo mainita, että jonkinoloista kuvankäsittelypostausta ois taas tuloillaan tai ainakin suunnitelmissa. Tässä sitä nyt taas sitten ollaan. Tämä kuvankäsittely on aika lailla se perus, se minkä jokainen mitätön ja ohimennen räpsäisty enemmän tai vähemmän onnistunut koirakuva saa kokea. Toki joitakin vaiheita jää pois, tässäkin on jäänyt, mutta niistä lisää myöhemin.

Alta löytyy lähtötilanne uudessa tuttavuudessa, Adobe Photoshop Elements 11, avattuna, jota nykyään tulee käytettyä kuvien käsittelyyn. Tämä ykstoista ei ole ollut mulla vielä kauaa ja luonnollisesti sen salaisuuksiin en ole vielä sataprosenttisesti päässyt tutustumaan, mutta suurimman osan ysissä käyttämistäni ominaisuuksista kyllä löytyy.




Suurin ongelma yhdentoista kanssa mulla on uudenlainen tyyli käyttää työkaluja: ysissä työkalun säätöominaisuudet aukesivat yläreunaan, tässä yhdessätoista ne löytyvät alareunasta. En ole varma kummasta pidän enemmän, mutta jotenkin yhdessätoista tuntuvat kaikki säätömahdollisuudet olevan paremmin saatavilla ja niitä tulee käytettyä ehkä jopa enemmän. Lisäksi uuden ohjelman kunniaksi opettelin muutaman näppäinkomennon lisää, jotka luonnollisesti helpottavat hommaa aika lailla. Varsinkin alt + hiiren oikea nappi ja sivusuunnassa heiluttelu oli aikamoinen nappilöydös -> työkalun/brushin/minkä vaan koon säätäminen ei ole ikinä ollut näin helppoa. Kannatti taas googlettaa. Olisiko muuten kiinnostusta kattavammallekin hölinälle tästä ohjelmasta?

Valjaiden ja hihnan poistaminen on mielenkiintoista. Yleensä itse on kovin kriittinen työn jäljen suhteen, kunnes muistaa, että muuthan ei ole nähneet alkuperäistä kuvaa eivätkä osaa siitä niitä valjaita etsiä. Omasta näkökulmasta kloonaus on töksähtelevää, toistuvaa ja erottuvaa, mutta alkuperäistä näkemättömältä kun kysyy, niin mitään ei erota eikä kuvassa ole mitään outoa.
Suosittelen myös lämpimästi kuvaushetkellä miettimään, että jos sitä hihnaa ei mitenkään voi ottaa pois, niin mistä se hihna on miellyttävin muokata pois: suht selkeältä ja yksinkertaiselta taustalta vai esimerkiksi koiran jaloista? Vinkkiviitonen, itse valitsin ensimmäisen - aikaa meni noin 30s.




Koiran irrottaminen taustasta näin pitkäkarvaisella ja kuraisella koiralla on varsinaista tuskaa. Nyt onneksi taustana edes selkeästi eri värinen maisema, jolloin myös magic wandin käyttö on paikoitellen mahdollista eikä kaikkea tarvitse quick selectionilla raapia irti.

Ennen käsittelin usein (laiskana) taustan ja koiran samana layerina, mutta pakko myöntää, että näin erikseen käsittelemällä saa paljon enemmän mahdollisuuksia työstää sekä kontrastia, kirkkautta että värejä. Ennen maalailin sitten dodgen, burnin ja spongen avulla esimerkiksi koiraa kirkkaammaksi ja raikkaammaksi, mutta on jopa helpompaa rajata koira omalle layerille vaikka rajaaminen työlästä välillä onkin.




Uusimpana löytönä (okei, jo ysin aikaan) on levels-ikkunan kautta tuleva sävyjen säätömahdollisuus. Channel-kohdasta vaihtamalla pystyy muokkaamaan jokaista perussävyä erikseen. Aikalailla kokeilemalla tämä edelleen menee, mutta tällä saa hienovaraisesti säädeltyä kuvan sävyjä johonkin suuntaan ja varsinkin tässä tapauksessa kun koira ja tausta ovat erillään, saan taustalle kivan syksyisen punan ilman että koira loistaa superpunaoranssina kuin Petteri Punakuonon nenä.





Tässä kohtaa tulen aina sokeaksi omalle kuvalle ja kaikki menee yleensä överiksi. Terävöitän aina liikaa ja blurraan taustaa huolimattomasti ja liikaa. Liikaterävöityksen onneksi pelastaa osittain kuvan pienentäminen nettikokoon, mutta blurraus on aina blurraus. Ja se näkyy. Ja se ärsyttää. Varsinkin nyt yhdentoista kanssa en ole löytänyt aivan niitä nappuloita, jolla saan blurrauksen kivasti pehmeäksi ja koiran ääriviivat pysymään terävinä. Tässä esimerkkitapauksessa huomaa hyvin miten koira on reunoiltaan sumentunut ärsyttävästi.
Taustan blurrauksen teen omalle layerilleen tällä hetkellä nopeimmalla ja parhaalla tavalla, jota en nyt lähde tässä avaamaan, vaatinee oman postauksen (jos tälle ylipäätään on kiinnostusta?)





Yleensä tässä kohtaa suoristaisin, koska mun horisontit on noin yhdeksässäkymmenessä prosentissa kuvista aivan vinossa, ja rajaisin kuvan uudelleen, mutta kerrankin on käynyt kohtalainen tuuri ja kuva on toimiva ihan näinkin.

Lisäksi fiksailin vielä pienempiä asioita, joita en erikseen kuvankaappauksin tallentanut. Kirkastin kuvaa kokonaisuudessaan vielä vähän, kaivelin silmiä paremmin esiin, siivosin tieltä häiritsevät kivet (turhamaista? hups.) ja taustan aurauskepit... Aikaa koko suoritukseen menee muutamasta minuutista jopa puoleen tuntiin, riippuen paljonko matskua kuvasta tulee poistettua tai fiksattua ja miten kauan jaksan tapella muiden säätöjen kanssa.

Tämän jälkeen olen usein enemmän tai vähemmän tyytyväinen kuvaan ja siirryn toistamaan saman projektin seuraavalle ja sitä seuraavalle yhtä nähdylle koiran pönötyskuvalle. Käytän kuvien nettikokoon pienentämiseen elementsin "process multiple files"-toimintoa, jolla saan kätevästi nimettyä kuvat uudelleen ja pienennettyä ne haluamaani kokoon ilman jokaisen kuvan erikseen räpeltämistä ja tallentamista. Loisto-ominaisuus.





Alla lopullinen tuotos.



2 kommenttia:

  1. Siis vau, pitäisi vissiin itse mennä johonkin kuvanmuokkaus kurssille että oppis kaikki kikat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei siihen mitään kurssia tarvita, ihan vaan kokeilemalla ja netistä opetelemalla suurin osa muistakin on oppinut ja paljon! :)

      Poista