2. joulukuuta 2015

2

Tänään vuorossa ensimmäinen joulukalenterin luukku aiheesta kuvankäsittely. Olennainen osa kuvia on rajaus. Rajauksella voi vaikuttaa tunnelmaan, siihen mihin katse ensimmäisenä kiinnittyy.

Itse pyrin rajaamaan kuvat alusta asti suurin piirtein sellaisiksi, kun niitä ajattelen käyttäväni. Aina kannattaa rajata ennemmin liian avarasti kuin liian tiukasti. On huomattavasti helpompi leikata pois kuin tehdä lisää. Rajauksen suhteen omat kiinteät objektiivit aiheuttivat varsinkin alussa kovasti päänvaivaa: miellyttävän rajauksen aikaansaaminen vaatii paljon edestakaisin kävelyä. Nykyään siihen on jo tottunut ja vaikka kameran nokalla killuisikin zoomi, huomaan vaeltavani enkä vain tekeväni pientä käsiliikettä.

Alla on eräs satunnainen esimerkki kuva, jonka rajasin kuudella eri tavalla. Kaikki versioita samasta kuvasta, osa toki toimivampia kuin toiset, mutteivat mahdottomia mitkään. Eikö totta?
Rajauksella on helppo leikkiä ja sillä saa helposti aikaan erilaisia kuvia.

alkuperäinen kuva





Rajatessa on syytä ainakin harkita muutamaa perussääntöä, joskin säännöt on tehty rikottaviksi.
1. Jos mitenkään mahdollista, rajaa häiritsevät elementit taustalta pois. Mitä enemmän huomio kiinnittyy kohteeseen taustan sijaan, sitä parempi.
2. Älä katkaise eläintä/ihmistä nivelten kohdalta. Ylipäätään kannattaa olla tarkkana, eri kohdista rajaaminen saa eläimen/ihmisen näyttämään erilaiselta. Esim. ihmisen saa helposti näyttämään lyhyemmältä kuin todellisuudessa onkaan.
3. Jätä katseelle ja liikkeelle tilaa. Yleensä kuvassa on ahdas fiilis, jos ihminen/eläin katsoo sivulle tai liikkuu johonkin suuntaan ja siellä on vain kuvan reunaa tarjolla.



Tässä kolme samasta kuvasta rajattua kuvaa. Tässä näkyy selvästi, miksi katseelle on syytä jättää tilaa. Ensimmäinen versio olisi ihan ok (joskin häntä viuhahtaa tuolta esiin tosi häiritsevästi ja sen kyllä muokkaisin pois jos kuva olisi alunperin ollut noin tiukka vasemmalta), mutta selän takana ammottaa häiritsevän paljon tyhjää tilaa, koira tuntuu olevan väärässä kohdassa. Pystykuva sen sijaan ei on aivan liian ahdistava, rajaus puskee sekä vasemmalta että oikealta koiran kimppuun.
Alla sen sijaan kuva, jollaiseksi sen oon rajannut. Joskin näin jälkikäteen olisin jättänyt vasemmalle vielä enemmän tilaa, niin että häntä ois mahtunut ihan kokonaan kuvaan.



2 kommenttia:

  1. Voi, tykkäsin tästä tosi paljon!! Mulla on lähes aina ongelmana juurikin tuo rajaaminen. Tuntuu että kaikki kuvat on tylsiä ja niissä ei ole mitään uutta kun kohde on kuvassa keskellä, vaikka kuva muuten olisi kuinka hieno. Sitten kun yritän rajata kuvaa, en ole siihenkään tyytyväinen, joko kuva on otettu alkujaan huonosti tai en vain saa rajauksella aikaan sitä mitä haluan. Tämäkin on vain opeteltava asia, ehkä mä joskus opin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla positiivista palautetta!
      Rajausta pidetään aina itsestään selvyytenä, vaikka pahimmillaan se on tosi vaikea asia. Rohkeasti vain kokeilemaan uusia näkökulmia, ei myöskään kannata tuomita rajauksia heti alkuunsa, jos ekalla silmäyksellä näyttää huonolta. Joskus huonolta vaikuttanut rajaus alkaa tuntua mielenkiintoiselta, kun sitä vähän ajan päästä katsoo uudestaan!

      Poista